Usvan ensimmäinen vuosi

On jälleen se aika vuodesta. Se aika vuodesta kun Facebookin seinät täyttyvät yhden jos toisenkin kyynel silmäkulmassa raapustamista muistelmista liittyen kuluneeseen vuoteen. Yleensä näissä tarinoissa toistuvat muutokset, unelmien saavuttamiset ja isot vaikeudet.

Ja tiedättekö mitä, tämä teksti on juuri sellainen.

En edes yritä mitään kaunokirjallista kikkailua ja johdattaa teitä kuin opetuslapsosia ikään jonkin uuden äärelle. Ei, tämä teksti on juuri sitä perusschaibaa, jota saat lukea myös naapurin Pertin seinältä.

Aloitetaan.

Vähän reilu vuosi sitten, tarkalleen ottaen 27.12., USVA Design sai alkunsa. Te, jotka olette lukeneet tarinan (tai useamman) siitä miten se kaikki alkoikaan, tiedättekin jo tämän. Mutta kertaus lyhyesti.

USVA oli alun perin ystäväni Mirvan toiminimiyritys ja hänellä oli silloin myynnissä ainoastaan yksi tuoteperhe: KETTU. Mirva oli kiinnostunut laajentamaan yritystä, mutta hänellä ei ollut yksinään voimavaroja siihen, ja toisekseen hän myös kaipasi henkistä tukea yrityksen pyörittämiseen. No, mitä tulee minuun, minä olin tilanteessa, jossa työtilanteeni näytti erittäin hataralta. Määräaikainen työsopimukseni oli päättymässä Helsingissä, eikä minulla ollut hajuakaan mitä alkaisin tekemään. Olin jo pitkään haaveillut yrityksen perustamisesta, mm. siitä syystä, että työskentelin tiiviisti nuorten yrittäjyyden parissa ja siitäkös sitä kipinää sai.

Erityisesti haaveilin luovan alan yrityksestä, sillä minulla on pienestä pitäen ollut palo taiteeseen. Olen kuitenkin aina pitänyt taidetta omalla kohdallani harrastusluontoisena, sillä olen kuvitellut, että taiteen tekeminen on lähinnä maalausten myymistä. Jossain kohtaa silmäni kuitenkin aukenivat ja tajusin, että voisin yrityksen kautta myydä taidettani, mitä se sitten olisikaan. Taidettahan on maailma täysi, oli se sitten julisteita, tapettikuoseja, käyntikortteja jne. Lähinnä alkuun itselläni pyörivät mielessä enemmänkin kuvittamiseen liittyvät työt, kuten kalenterit, postikortit ja sen sellaiset.

Kun sitten Mirvan kanssa Whatsappissa jauhoimme kuulumisia ja siinä keskustelun lomassa Mirva ehdotti, että no, ala hälle kaveriksi tähän yritykseen. Ja minä että no mikä ettei. Eihän minulla ole nyt muutakaan, joten onpahan ainakin jotakin tekemistä.

Siispä joululomalla ollessamme molempien kotipitäjällä Savukoskella teimme yrityksen perustamisasiakirjat. Mirvan toiminimi ajettiin alas ja tilalle perustettiin samanniminen osakeyhtiö. Ihmeen vähällä sähellyksellä selvittiin.

Koko tammikuu meni verkkokaupan rakentamiseen. Pohjan tein minä samalla kun opiskelin asiaa itsekin. Mitään hienoa koodaustaituruutta siinä ei tarvittu. Vaikka olenhan minä koodaustakin opettanut, kröhöm,  vaikken osaa koodata. Lähinnä siis olen vetänyt työpajoja nuorille, jossa on opetettu koodaamiseen logiikkaa. Siis sitä, mihin kaikki koodi perustuu: käskyjen antamiseen koneelle. Toki olen myös opettanut musiikin tekemistä koodilla, joten en aivan uuvatti sentään sen suhteen ole. Mutta jospa palattaisiin asiaan.

Tammikuussa siis tehtiin kaikki taustatyö, jotta homma pääsisi heti helmikuun alusta käyntiin. Otettiin ensimmäisiä tuote- ja mallikuvia, suunniteltiin logoa ja brändilinjoja, tehtiin tekstejä ja heräteltiin uinuneita somekanavia. Tammikuussa myös selvisi, että sain työpaikan Rovaniemeltä, jossa aloittaisin helmikuun puolen välin tienoilla. Seurasi siis muutto takaisin rakkaalle vanhalle opiskelupaikkakunnalle, josta olin lähtenyt kaksi vuotta aikaisemmin. Yrityksen pyörittämistä jatkoin siitä huolimatta, että myös työt alkoivat.

Suunnittelin tuohon aikaan ensimmäisen koruni, VUORISTON. Korusuunnittelun maailmaan hypätessäni, minulla ei ollut hajuakaan mistä aloittaa. Minulla ei ollut koruihin minkäänlaista inspiraatiota, koska en ollut aiemmin hoksannut koruja katsella sillä silmällä. Siispä lähdin vain tekemään. Kokeilemaan kaikenlaista. Lähdin ennen kaikkea tekemään korua ja siis muotoilussa ensimmäisenä prioriteettina oli korun muoto. 

Siinä tein virheen.

Se ei ole virhe suinkaan siksi, että näin ei saisi missään nimessä toimia. Se vain oli väärä toimintatapa MINULLE. VUORISTO syntyi lähinnä muodoista, suorakulmioista, jotka omaan silmääni vaikuttivat viehättäviltä ja jotka jollain tapaa toivat mieleen pohjoisen. Vuoristo sai nimensä vasta työn loppuvaiheessa, kun vuoriston siluetti alkoi piirtyä korun yläosaan.

Puhumme koruistamme kuin niillä olisi aina tarina, kuin ne olisivat syntyneet syystä. No, Vuoristolla ei ollut, ja siksi se onkin kokoelmamme ulkopuolisin tuote. Vasta Vuoriston jälkeen aloin hiffata koko korusuunnittelun jujun.

Seuraavaa tuotetta aloinkin suunnitella ihan eri tavalla. Eläinten ystävänä halusin tehdä korun kaikille eläinten ystäville. Lähdin muotoilemaan tassusta korua, mutta halusin tehdä sen eri tavalla kuin aina tähän asti on tehty. En voi sietää sitä, että tehdään vain samaa uudelleen ja uudelleen. Ja tassu jos mikä on aivan ylikäytetty aihe. Niinpä syntyi JÄLKI. JÄLKI oli ensimmäinen brändin kannalta onnistunut tuote (minun suunnittelemistani siis). Ja niin se saikin erinomaisen vastaanoton ja siitä tuli yksi kivijalkatuotteistamme.

JÄLKI toi vipinää verkkokauppaamme ja jossain tässä kohtaa älysimme myös alkaa panostamaan verkkosivujemme hakukonenäkyvyyteen. Elimme tässä kohtaa siis jossain helmi-maaliskuun tienoilla. Kun saa hakukonenäkyvyyden, eli SEOn, kuntoon, menee vielä n. puoli vuotta että tuloksia alkaa todella näkyä. Ja niin meni meilläkin, vasta kesän tienoilla verkkokauppamme alkoi todella näkyä hakutuloksissa.

Onneksi sitä ennen oli kuitenkin Kuivalihamarkkinat. Pääsiäisen Kuivalihamarkkinoille valmistautuessamme koimme myös ensimmäisen pohjakosketuksen. Minä nohevana ja innokkaana ihmisenä olin päättänyt opiskella markkinointia ’learn by doing’ -menetelmällä. Eli, tein meille markkinointia samalla kun opiskelin sitä. Ja sehän viepi rahaa kun tekee vähän jotain sellaista mistä ei ole täysin varma itsekään. Jotenkin mielen sopukoissani olin aivan varma, että näkyvyyttä edistävää markkinointia on vain pakko tehdä, mutta ei ollut mitään takeita onnistuisiko se. Niinpä samalla Kuivalihamarkkinoille valmistautuessamme ja siis varastoa kerryttäessämme ja muuta tavaraa ostaessamme, käytin rahaa myös markkinointiin. Tili hörppäsi niin tyhjää, että siellä oli enää kaksinumeroinen summa jäljellä.

Siinä kohtaa oli kaikki sormet ja varpaat ristissä, ettei tulisi mitään yllättäviä menoja. Ja että markkinointi toimisi. Ja että Kuivalihamarkkinoilta saisimme edes omamme takaisin.

No, kävi onnellisesti ja Kuivalihamarkkinat meni hyvin. Pystyimme huokaisemaan helpotuksesta ja alkaa jälleen suunnittelemaan uusia juttuja. Huhti-toukokuussa saimme myös hankittua ensimmäisiä jälleenmyyjiä. Tässä oli isosti etua siitä, että Mirvalla oli jo aikaisempia suhteita eräisiin jälleenmyyjiin. Ehdottomasti isoimpana tavoitteena tässä kohtaa oli saada toiminta pyörimään niin, että se kattaisi omat kulunsa. Homma kun ei mene niin, että pykäät verkkokaupan ja yrityksen pystyyn ja TSADAAM kaikki yhtäkkiä tietävät yrityksestä ja löytävät sen verkkosivuille.

Ei, sen eteen piti tehdä paljon paljon töitä.

Kesän korvilla mallistomme oli jo todella mukavasti laajentunut ja siihen oli tullut mukaan ihan uusiakin tuotteita, onnittelukortteja. Kesällä lanseerasimme KESÄKORUT, joihin kuuluivat KULLERO, SYÖTTI ja SUDEN KALLO. Kesäkorujen ideana oli, että ne ensinnäkin ovat kesäisiä koruja (daa), mutta toisekseen, että ne lähtisivät kesän jälkeen pois myynnistä.

Ihmiset kuitenkin aivan hullaantuivat hauskoihin SYÖTTI-koruihin, joten ne päätettiin jättää mallistoon. Hyvä niin, sillä ne ovat aiheuttaneet hilpeyttä vielä joulumarkkinoillakin. Kuulinpa erään tarinan naisporukasta tittelillä Kalalesket. Porukka oli muodostunut naisista, joiden puolisot harrastavat kalastusta. Kaikki tietävät, tai ainakin täällä pohjoisessa tiedetään, että kun kalastusta harrastetaan tosissaan, voivat retket viedä viikkojakin. Siitä syystä siis lesket. Heh. 

Elokuussa olimme vuoden toisessa tapahtumassa, Wanhoilla markkinoilla. Tällaisena designyrityksenä pitäisi tietysti olla ennemminkin edustamassa design- ja käsityötapahtumissa, mutta me kun tällaisiä hölmöjä kohjoja maalaisia ollaan, niin heti ensimmäisenä sännättiin paikallisiin perinnetapahtumiin.

Olen itse myös aina rakastanut Wanhoja markkinoita. Niissä vain on kertakaikkiaan tunnelmaa. Ja kun myyjien ilmoittautumislomaketta täytin, ymmärsin kyllä miksi siellä on aina tunnelma kohdillaan. Myyjille oli tarkat ohjeistukset pukeutumiseen ja kojun somistamiseen. Oli tärkeää, että kaikki näyttäisi wanhalta, siis 1850-1950-lukujen henkeen sopivalta.

Kuivalihamarkkinat ja Wanhat markkinat ovat aivan ehdottomasti sellaiset johon osallistumme myös vuonna 2020. Ja kun sanon osallistumme, en tarkoita minua ja Mirvaa, vaan minua ja jotain satunnaista lähipiiristä reväistyä henkilöä. Kävi nimittäin niin, että kesän loppupuolella Mirva alkoi tuntea, että haluaisi käyttää elämässään aikaansa johonkin muuhun kuin yrityksen pyörittämiseen. Ymmärrettävää, sillä yrityksen pyörittäminen todella vie aikaa.

Minä jäin siis Usvaan yksin ja tein päätökset siitä lähtien yksin. Yksin jääminen oli toisaalta helpompaa juurikin päättämisen puolesta, mutta toisaalta tietysti myös vaikeampaa, koska sen jälkeen hoidin kahden ihmisen työt. Olikin pakko organisoida asiat uudelleen ja todella suunnitella vuotta eteenpäin.

Koko syksy meni oikeastaan valmistautuessa jouluun. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä minkälainen joulusesonki tulisi olemaan, sillä enhän ollut sitä aiemmin kokenut. USVA oli aloittanut varsinaisen toimintansa vasta helmikuussa, siis ehkäpä hiljaisimpaan aikaan koko vuodesta.

Syksyn aikana tapahtui myös toinen asia, mikä aiheutti entisestään enemmän töitä jouluun valmistautumisen lisäksi. ROVANIEMI-korvakoruista, jotka oli lanseerattu Wanhoilla markkinoilla, tehtiin pienempi malli. Ja sehän lähti liikkeelle kuin Juha Mieto mämmiä äyskäröidessä. ROVANIEMI-korut raketoivat ja myivät joulua kohden kuukausi kuukaudelta enemmän. Välillä kävin viemässä koruja jälleenmyyjille vain viikko edellisen jälkeen. ROVANIEMI-korvakoruihin mieltyivät eritysesti paikalliset, tai jo paikkakunnalta poismuuttaneet.

Täytyy todeta, etten muista esimerkiksi lokakuusta yhtään mitään. Kävin siis koko syksyn kokopäivätöissä, valmistauduin joulusesonkiin, suunnittelin joulutuotteita, hankin koiranpennun, ostin asunnon ja pyöritin kiihtyvästi kasvavaa yritystä. Nyt on jälleen helppo jälkiviisaana todeta, että olikohan vähän liikaa.

Siksipä uudenvuoden lupaukseni vuodelle 2020 onkin, että pidän omasta jaksamisestani erityishuolta. Jos se tarkoittaa, että joihinkin tapahtumiin jää osallistumatta, niin sitten olkoon niin. Työni kokopäiväisenä jatkuu vielä vuoden 2020 loppuun, joten tuleva vuosi vaatiikin entistä parempaa organisointia. Mikä on nyt myös helpompaa, sillä yksi kokonainen vuosi on nyt vedetty läpi, joten on vähän paremmin hajua mitä tuleman pitää. Vuosi 2019 vedettiin oikeastaan sokkona aavistusten perässä ja tehtiin välillä luonnollisesti typeriäkin liikkeitä.

Vuosi 2020: Odotan sinua innolla. Odotan, että minulla itselläni on hieman enemmän järkeä päässä ja osaan paremmin välttää sudenkuopat ja olla rasittamatta itseäni liikaa. Lupaan, että vetäytyminen tai takapakin ottaminenkaan ei ole kiellettyä. Lupaan tehdä parhaani.

Kiitos vuosi 2019. Toivottavasti myös teidän 2019 vuotenne on ollut vaiherikas ja siitä riittää tarinoita kerrottavaksi. Sillä vaikka alkuun hieman humoristisesti piikittelinkin Facebookissa turinoivia ihmisiä, ovat tarinat oikeasti tärkeitä. Niitä on kerrottu luolamiesajoista saakka ja ne tekevät meistä ihmisistä ihmisen. 

Siispä tarinarikasta vuotta 2020 kaikille!


2 kommenttia


  • ebudovamo

    ] Amoxicillin No Prescription rhi.vicd.usvadesign.fi.twm.um http://mewkid.net/when-is-xuxlya/


  • efasehp

    ] Amoxil ixi.invb.usvadesign.fi.wph.qf http://mewkid.net/when-is-xuxlya/


Jätä kommentti