Me ollaan vieläkin me!

Joku voisi väittää, että osakeyhtiön perustaminen kahdeksan minuutin Whats App -keskustelun pohjalta voisi kieliä maanisista käytösmalleista, mutta totuus on että nössöily on yksinkertaisesti tylsää! 

Mikäli sattuu syntymään Korvatunturin juurelle, voi lähtöasetelma olla sangen erilainen muihin oman vuosimallinsa milleniaaleihin verrattuna. Rovaniemi oli ajan suurin tunnettu metropoli, ja monet villitykset jäivät rantautumatta itärajalle. Meillä ei koskaan esimerkiksi kääritty farkkuja sukkien sisään. Tällä on ollut lienee pakostakin vaikutusta myös suunnittelutyöhön.

Kun Jenni veti peruskoulussa matematiikan kokeesta arvosanaksi kymppiplussan, Mirva veti itkuraivarit ja halusi uusia oman kokeensa, koska oli saanut vain kympin. Vastaava menettely päti molemmin päin niin hippohiihdoissa, kuvaamataidossa kuin puuntaimien istutuksessakin. Välillä kilpailtiin ja pidettiin mykkäkoulua. Suurin osa ajasta kuitenkin juostiin reikäpäänä pihaa ympäri hyvässä yhteishengessä. Virikkeitä kun ei liikaa ollut, ne piti keksiä itse! 

Suoritimme kaikki pakolliset instanssit vierekkäisillä paikoilla iltapäiväkerhon hiekkalaatikolta yläasteen loppuun. Jopa kotitalomme Savukoskella sijaitsevat 300 metrin päässä toisistaan, joten varsinaista maantieteellistä etäisyyttäkään ei saavutettu ennen lukioikää.

Koska myöhemmin symbioosimenettelyä jatkettiin aikuisiällä niin ystävinä, kämppiksinä ja kuin yhtiökumppaneinakin, uskaltanee käsi sydämellä väittää asioiden tekeminen yhdessä on letkeää ja mukavaa! Meillä on monia yhdistäviä piirteitä, mutta vähintään yhtä paljon toisiaan täydentäviä, erilaisia toimintamalleja ja tapoja hoitaa asioita. 

Tarpeeksi monta vuotta toisen kanssa taaplanneena on oppinut luottamaan yhteiseen tekemiseen ja vallitsevaan intuitioon. Siksi kahdeksan minuuttia oli täysin riittävä harkinta-aika yhteistä projektia suunnitellessa ja nimiä papereihin naputtaessa. Niin, mitäs sitä turhia nössöilemään!

 

Terkuin,

Mirva 

 




Jätä kommentti