Asioita, joita olen oppinut yrittäjyydestä TOP 5

Minä, Jenni, olen 5 kuukautta vanha yrittäjä. Mirva on jo vähän vanhempi, joten hänellä ei ole osaa tai arpaa tähän postaukseen. Minulla on nimittäin tuoreeltaan muistissa asioita, joita pystyn vertaamaan aikaan, jolloin en vielä ollut yrittäjä. Mirva on jo niin vanha ja kangistunut, että eihän se muista moisista ajoista mitään. 

Siispä tässä tulee minun 5 kuukautisen yrittäjyyden top 5 asioista, jotka ovat hämmästyttäneet minua. Mikään jutuista ei ole mikään uusi tajunnanräjäyttävä juttu, vaan pikemminkin juuri niitä puhkikaluttuja kliseitä. Jutun juju onkin siinä, etten ollut osannut aavistaa miten nuo kliseet tulisivat pitämään paikkaansa. Koitan siis selittää oman kokemukseni kautta, miten nämä asiat yrittäjyydessä näkyvät.

 

1. Tunteiden vuoristorata

Voi elämä. Voi elämän elämä. Tällaisesta minulla ei ole MITÄÄN kokemusta 28 vuotisen elämäni varrelta. Olen kuitenkin lähtenyt 19-vuotiaana Britteihin ilman aiempaa lentokokemusta saatikka kokemusta matkustuksesta ylipäätään. Olen ollut vaihdossa Australiassa maailman vaarallisimpien eläinten keskellä. Olen pitänyt englanninkielistä esitelmää saamelaisista englanninkieltä natiivisti puhuville ihmisile. Mutta ikinä, en ikinä, ole kokenut tällaista tunteiden vuoristorataa kuin yrittäjänä ollessa. En tällaisia huippuja saati pohjia.

Ymmärrän täysin, miksi ihmiset ovat yrittäjiä. Parhaimmillaan se on niin palkitsevaa hommaa, ettei samanlaista tule ikinä työntekijänä kokemaan. Pienimmätkin onnistumiset aiheuttavat infernaalista mielihyvää. Mutta sitten on ne pohjat. Kun asiat vastustaa enemmän kuin laki sallii. Toinen toisensa perään huonoja uutisia; on tullut iso taloudellinen menetys, myynti on kyykännyt jossain, asiakastilaukseen on livahtanut virhe. Silloin miettii, että miksi perkeleessä tätä tekee ja nolaa vain itsensä. 

Onneksi meillä apu näihin hetkiin. Sekä niihin parhaisiin että pahimpiin. Meillä kahdella on yrityskumppani toistemme tukena. On mahtavaa, kun voi jakaa parhaat hetket ja iloita niin, että itkettää. Ja on myös mahtavaa, että yhdessä voi myös märehtiä ja maata henkisen ojan pohjalla. Sieltä sitten taas yhdessä noustaan. Nytkin vähän herkistyttää...

 

2. Sosiaaliset kontaktit

Hoen tätä ärsyttävyyteen asti, mutta olen siis introvertti ihminen henkeen ja vereen. Ihmisvirrassa luoviminen väsyttää minua. Etukäteen kauhistelinkin ajatusta siitä, että yrittäjänä minun pitäisi olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Pitäisi vastailla kommentteihin ja jutella tapahtumissa ihmisten kanssa. Ajattelin, että en tule mitenkään jaksamaan sellaista.

Yllätys olikin iso, kun sosiaalisista kontakteista on tullut yksi yrittäjyyden parhaista osista. Minusta on aivan ihanaa, kun ihmiset laittavat meille viestiä sosiaalisen median kautta ja tulevat ihan kasvotustenkin juttelemaan. En nyt siis tietenkään tarkoita, että meitä kadulla tultaisiin nykimään hihasta, vaan näitä syntyy luontevissa, tavallisissa elämän tilanteissa. Todella kiva, että kommunikoitte meidän kanssa! 

 

3. Yrittäjyys ei rasita yhtä paljon kuin palkkatyö

Edellisestä kohdasta sopivana aasinsiltana päästäänkin kohtaan kolme. Samoiten kuin sosiaalisia kontakteja olin pelännyt etukäteen, olin myös pelännyt yrittäjyyden työmäärää. Ainahan kerrotaan niistä sankariyrittäjistä, jotka ovat töissä 6 päivää viikossa, 16h päivässä. Siis "sankari"yrittäjistä. Itse en pidä itsensä rääkkäämistä sankaruutena. Olen elämäni aikana oppinut, että ollakseni paras versio itsestäni, minun on aikataulutettava itselleni myös vapaa-aikaa. 

Käyn tosiaan töissä ihan täysipäiväisesti, joten pelko oli sinänsä aiheellinenkin. Jos olen ensin töissä 38h/vko ja päälle vielä teen yritysjuttuja 10h/vko niin onhan siinä jo kovilla.

No, asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Jostain kumman syystä yritysjutut eivät tunnu ollenkaan niin rasittavilta kuin päivätyö. Se tuntuu ihan aidosti harrastukselta ja antaa oikeasti energiaa. Yksi syy on varmastikin se, että yritys on ihan eri alalla kuin mitä teen työkseni. Olen joskus aiemmin harrastanut vapaaehtoistyötä, mikä on ollut täysin samalla alalla kuin päivätyöni, ja silloin olin aivan piipussa. Lisäksi syynä voi olla se, että saan täysin itsenäisesti päättää deadlineni ja panokseni yritykseen. Niin yritys ei tunnu ylimääräiseltä taakalta.

 

4. 95% ajasta menee muuhun kuin siihen, miksi yrityksesi on pystyssä

Me olemme suunnittelijoita. Pykäsimme osakeyhtiön pystyyn, koska molemmat haluaa toteuttaa luovuuttaan suunnittelemalla tuotteita ja myydä niitä. Haluamme ideoida ja keksiä uutta. Faktahan on se, että suunnittelu on lopulta todella pieni osa yrityksen pyörittämistä (mistä syystä uusien tuotteiden tuleminen verkkokauppaan kestääkin meillä melko kauan). 

Kirjasin tällä viikolla huvikseni kaikki tehtävät mitä olen USVA:lle tehnyt ja niistä vain yksi oli suunnittelua, erään tilaustyön hiomista loppuun. Muu aika meni mm. näihin: laskujen maksu, laskujen tekeminen asiakkaille, sometilien päivitys, tuotteiden pakkaus ja lähetys, sähköpostiviestintä eri toimijoiden kanssa, rasioiden tilaus, uusien korujen tilaus laserleikkaamosta, markkinointien luonti sometileille, tilausten ja lukujen tarkistus, valokuvaus, blogin kirjoitus jne. 

Mutta usko tai älä, silti vaaka yrittäjyydessä kallistuu positiiviselle puolelle. Tämä johtuu kohdan 3 ilmiöstä, eli siitä, että näiden asioiden tekeminen eri rasita samalla tavalla kuin palkkatyössä. 

 

 5. Yritys on kuin oma lapsi

Tätä oivallustani olenkin tällä viikolla jo tuonut eri paikoissa esille. Oikein ultimaattinen klisee. Ja miten hyvin se pitääkään paikkaansa. Tosin olen lapseton, että en nyt oikeasti tiedä mitä on, kun on oma oikea lapsi. Mutta yritys on minun lapsi nyt. 

Tässä hommassa fakta on se, että et pääse yrittäjyydestä eroon, vaikka yrittäisit ottaa siihen etäisyyttä. Olet aina yrittäjä, samoiten kun olet aina äiti tai isä, huolimatta siitä missä lapsesi on. 

Tähän asiaan keksii itse asiassa moniakin yhtymäkohtia. Esimerkiksi, kun olet kasvattanut yrityslapsesi jollain tietyllä tavalla, et voi sietää, kun joku toimii kasvatuksessa toisella tavalla. Sinusta tuntuu, että yrityslapsesi menee heti pilalle, kun häneen ei sovelletakkaan keksimiäsi sääntöjä. Tiedät toisaalta, että yrityslapsesi on pakko toisinaan luovuttaa toisiin käsiin. Sinun on myös luotettava, että yrityslapsestasi kasvaa yhteiskuntakelpoinen yksilö. 

Näitä yhtymäkohtia keksisi vaikka loputtomiin. Mutta jätetään nyt tähän, ja kommentoikaa ihmeessä alle, jos tulee jotain muuta mieleen!

 

Siinäpä se listaus! Tuli yllättäen aika positiivisluontoinen. Eräs ystäväni kerran sanoikin, että aina kun sinulta kysyy, että miten yrityksen menee, vastaan, että hyvin sujuu. Sitten kuitenkin täggäilemme Mirvan kanssa aina toisiamme kaiken maailman hassunhauskiin yrittäjyyskuviin, joissa vitsaillaan miten perberistä asiat on. No, tähän on vastaus. Oikeasti kokonaisuutena ja yleisesti ottaen yrittäjyys on kiva juttu. Sitten on ne syvääkin syvemmät kuopat... Mutta ne kuuluu asiaan ;)

 

Terkuin,

Jenni


Jätä kommentti